Baanalle!

Lumien sulettua, alkaa ampumaradoilta kuulua taas tekemisen meininkiä. Uusitulle kalustolle ja komponenteille haetaan tarkkuutta sekä tuntumaa. Jälleenlataajat kokeilevat uusia reseptejä puhkomalla pahvia ahkeraan ja saavat aikaan erinäisiä kasoja. Ampumataitoa tuleekin ylläpitää säännöllisesti harjoittelemalla. Tuntuma kun on häviävä luonnnonvara, jota sitten on syksyllä turha selitellä!

Pulmana meillä keskikehon rakentajilla ovat ne reissut kun ammutaan pitkille matkoille; +300m ja kauemmas. Tätäkin joutuu aina joskus harjoitella. Kiikarilla kun ei tahdo taululle enää laserleikatuilla silmillä nähdä ja taululle kävelykin on nykyään hengästyttävää puuhaa. Sitten pulssinkin pitää antaa tasaantua kun taululta on palattu. Mikä neuvoksi?

Kokeiltiin laittaa kolmijalan päälle etäohjattava riistakamera taulun etupuolelle etuviistoon. Sitten ammuttiin ja lopuksi pyydettiin kuva etäkomennon avulla riistakameralta. Ja kas, minuutin kuluttua meillä oli taulusta kuva ja kukaan ei hengästynyt!

Merkattuahan noita reikiä ei etänä saa mutta jäihän kuva todisteeksi niin erottaa aiemmin ammutut. Idea on nyt toimivaksi testattu joten sen voi laittaa jakoon. Eikun baanalle!